Schweinehund, eli "sikakoira" tarkoittaa tavallisessa vähän vanhahkossa kielessä paskiaista, retaletta. Ja sellainenhan se on, tuo sisäinen ääni, jota jotkut ihmiset erehtyvät luulemaan sydämen ääneksi. Ääneksi, jota pitää muka aina kuunnella. Sellaiseksi totuuden kaiuksi, joka muka tietää, mikä minulle on parasta.
Jos kuuntelisin sydämeni ääntä, tuota sisäistä sikakoiraa, en koskaan tekisi mitään, mikä olisi epämukavaa. Tänäänkin keskustelin retaleen kanssa koko aamupäivän töiden ohessa lenkille lähdöstä. Kokonaisen aamupäivän! Siis 30 minuuutin pienestä happihyppelystä auringossa! Haloo!?
Ihmettelen, miksi annan tuolle Schweinehundille usein niin paljon valtaa. Ja miksi ihmeessä yritän estää itseäni nauttimasta ihanasta ilmasta ja hyvää mieltä tuovasta liikunnasta?
Harrastan paljon liikuntaa, olen juossut lukuisia puolimaratoneja, muta- ja estejuoksuja ja 42 kilometrin maratonistakin selvisin. Olen treenannut vuosia, kiivennyt vuoria, juossut kaikenlaisessa säässä. Olen juossut itkien, paeten kipua ja ahdistusta, olen juossut nauraen, iloiten, kiitollisena. Olen juossut yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa.
Ja silti joudun käymään välillä tällaisia kamppailuja tuon sisäisen paskiaisen kanssa. Eikä taistelu koskaan lopu.
Jos sinullakin on ongelmia sisäisen Schweinehundisi kanssa, tässä muutamia vinkkejä:
- Ajattele mitä muuta tekisit tuon esim. 30 minuutin aikana, jolloin ehdit lenkillä kuluttamaan satoja kaloreita, nauttimaan raittiista ilmasta ja näkemään maisemia. Istuisit luultavasti vain paikallasi ja 30 minuuttia kuluisi hujauksessa. Lenkkeilijä näkee luontoa, sen heräämisen ja muutokset nyt keväällä. Juoksija vetää raitista ilmaa keuhkoihinsa ja tuntee elämän virtaavan suonissaan. Mutta sohvaperunaa suututtaa, ettei jaksanut lähteä.
- Laita lenkkivaatteet valmiiksi päälle. Itse laitan ne joskus jo aamulla päälle tietämättä MILLOIN menen lenkille. Kun lenkkivaatteet on puettu päälle, niitä ei riisuta ennen kuin ne ovat hikiset.
- Pidä kirjaa liikunnastasi esim Heiaheia.com-tyyppisillä urheilusivuilla. Siellä ystävät voivat kannustaa, liikunnastasi tulee näkyvää ja pidät kirjaa suorituksistasi.
- Pidä itsestäsi urheilu-selfie-päiväkirjaa. Ihan vain itsellesi. Näin pidät kirjaa siitä, että tosiaan urheilit ja huomaat lopulta myös muutoksia itsessäsi.
- Liikkumalla ja vähentämällä kaloreita voi viikossa aivan hyvin laihtua 1,5 kiloa. Kuukaudessa realistista on 4-6 kiloa. Se on iso ero (kuvittele kuinka paljon esimerkiksi 6 kg voita on, jos kasaat sen pöydälle!) ja ajattele mikä motivaatio siitä herää! Itse olen laskenut pisteitä aina raskauksien jälkeen painonvartijoiden pistelistojen mukaan. En ole koskaan käynyt tapaamisissa, vaan sain listat aikoinaan kaverilta. Pisteidenlasku vaatii itsekuria, mutta se on hyvin palkitsevaa. Olen laihduttanut kolme kertaa -20 kg ja pudottanut sen lisäksi useita kertoja muutaman liikakilon.
- Ilmottaudu esim. naisten kympille tai jollekin muulle juoksulle. Tavoite motivoi ja pitää lenkkipolulla säästä riippumatta. Itse olen karttanut lenkkeilyä koko talven ja käynyt ainoastaan joogassa ja salilla. Olen potenut huonoa omaatuntoa juoksuharrastukseni laiminlyönnistä jo kauan. Eilen päätin ottaa tavoitteeksi jonkun juoksukilpailun (luultavasti puolimaratonin) toukokuussa. Ajatus tästä tavoitteesta sai minut tänään lopulta lenkille.
Nooh ainakin mun siäsinen sydämmen ääni tykkää tehä töitä omalla painollaa tai se ei voi hyvin jokaisella oma työnsä tietty :) lisäksi kyllä se kroppa kertoo millon on pakko kun ei tunnu hyvältä kun oikeen tarkaa itseään kuuntelee tietää kyllä itä tekee koko ajan balanssi täytyy vaan löytää kaiken välille eikö? liika on liikaaa kaikkea? sekoitus aina uutta ja vanhaa niin pysyy virkeenä . lisäks välillä on hyvä laiskotella.
VastaaPoista