Petoja ja robotteja

Niinä päivinä, kun olen erityisen tehokas ja kaikki sujuu, kun onnistun saavuttamaan jonkinlaisen flown, koen olevani supersankaritar: yhdellä kädellä teen ruokaa ja toisella ripustan vaatteita kuivumaan. Samalla puhun puhelimessa ja ohjeistan lapsia. Välillä käyn lenkillä tai salilla, kun energiaa on muka niin kauheasti. Ihmettelen, miten tällaisesta ei muka jokainen selviäisi leikiten. Koen olevani ylivoimainen, jonkinlainen yli-ihminen. Robotti, jonka päässä soi: "Täytyy olla tehokas! Täytyy poistaa häirötekijät! Täytyy järjestää arki!"

Joskus tämä robottivaihde jää päälle.

Kun yritän kesyttää, hallita arkeamme näin ahkerasti, rooli jää usein päälle silloinkin, kun saisi rentoutua. Kun pitäisi rauhoittua lasten kanssa tekemään jotain kivaa. Olemaan läsnä. Tai silloin, kun mies tulee kotiin pitkän työpäivän jälkeen.

Olen usein silloinkin niin tehokas arjenkesyttäjärobotti, että häiriötekijät, kuten sotkevat lapset tai nälkäinen mies, muuttuvat vihollisiksi. He sotkevat tarkan suunnitelmani, häiritsevät arjenkesytystäni. Alan siivota heitä pois elämästäni: hus, hus siitä häiritsemästä!

Arjenkesyttäjärobotti yrittää kaikin tavoin luoda ympäristöä, jossa ei olisi minkäänlaisia häiriötekijöitä. Jossa kaikki olisi siloiteltua, sohvatyynyt ojossa. Täydellinen ruoka pöydässä. Kiltit lapset. Koti sisustuslehden sivulta. Ilman elämää, kiitos.

Niin, ilman elämää. Eloton robotti ei voi millään käsittää, että juuri häiriötekijät ovat se rakkain osa elämää. Että juuri kaaoksessa oppii, kuinka vähän voimme hallita mitään.

Kun rakkaan ihmisen menettää, ymmärtää, mitä todellinen kaaos on. Mitä väliä silloin on sillä, miltä ruoka maistuu tai onko koti siisti? Menetyksessä korjaantuu tärkeysjärjestys.

Miksi tämä kivun kautta opittu unohtuu niin helposti? Juuri uusperheenä pitäisi osata ottaa oppia niistä vanhan perheen virheistä.

Robotti ei valitettavasti ymmärrä, että arjenkesytys on väline, työkalu, tehtävä. Sen tarkoitus on auttaa perheen arkea, tehdä siitä hallittava, helpompi - ei olla itseisarvo.

Viime kerralla, kun mies löysi kotoa tehorobotin naisen sijaan, hän sanoi muutaman rauhallisen, mutta pistävän osuvan sanan. Robotti suuttui. Sille kasvoi ensin kynnet, sitten torahampaat ja lopulta oransseja ja mustia raitoja selkään. "Naarastiikeri asteli edessäni edestakaisin vilautellen vihaisesti teräviä hampaitaan", mies sanoisi myöhemmin.

Lopulta tiikeri rauhottui, kynnet ja hampaat katosivat ja raidat hävisivät näkyvistä.

Miehen rinnalla seisoi taas nainen, joka jäi miettimään miehen sanoja: "Varo, ettei sinusta tule sitä petoa arkeemme, jota vastaan niin kovasti taistelet."