Ja onko vastuu miehillä? Vastuu antaa naisille jotain varastettua takaisin, naisten odottaessa sitä passiivisina? Vai onko se sittenkin naisten asia? Itse, aktiivisesti ottaa, vallata ja omia heille kuuluva?
On aika antaa sorretuille ääni ja nimetä epäoikeudenmukaisuudet. Ja sitten on aika ottaa askel eteenpäin. Pois sorretun, hyväksikäytetyn, loukatun uhrin roolista. Ottaa elämää sarvista ja tehdä asialle jotain.
Itse olen sitä mieltä, että on turha jäädä paikalleen odottamaan anteeksipyyntöä, sovittelua tai korvausta minua vastaan rikkoneelta. Joskus rikkoja ei edes itse tiedosta tehneensä väärin. Ja vaikka sen hänelle sanoisi, voi hyvinkin olla, ettei hän halua tai edes osaa pyytää anteeksi, saati korvata yhtään mitään. Sitä minkä hän on vienyt, sitä hän ei voi muutenkaan koskaan palauttaa.
Jos olen elämältäni jotain oppinut, niin sitten sen, ettei kukaan muu ole vastuussa hyvinvoinnistani paitsi minä itse.
Muistan, kun jäin kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa yksin. Mieheni oli rakastunut toiseen naiseen, hänellä oli ollut suhde melkein kuopuksen syntymästä ja jätti meidät lopulta vauvan täyttäessä vuoden. Pian lähdön jälkeen toinen nainen alkoi odottaa vauvaa. Sitäkin minulta salailtiin melkein syntymään asti.
Eniten tuolloin loukkasi, kun joku sanoi: "Olet selvinnyt noin hyvin. Ehkä isku ei ollutkaan sinulle lopulta niin kova." Tai: "Teillä on noin hyvä suhde exäsi kanssa. Varmaan ero oli teille kummallekin parempi." Tai: "Joillekin ero on helpompaa kuin toisille."
Miehen suhde oli minulle täysi yllätys. Elämäni järkkyi sijoiltaan. Maailmani mureni ja kesti monta vuotta, kunnes selvisin kuiville. Eroamme kommentoivat ihmiset näkivät vain, kuinka olin selvinnyt. Eivät sitä, että olin lähes tuhoutua. Tulla hulluksi. Joutua hoitoon.
Mutten joutunut. En tullut hulluksi, vaikka lapset oppivatkin silittämään lattialla itkevän äitinsä päätä. Selvisin. Ja ensimmäinen askel upottavasta suosta oli se, kun kieltydyin itsesäälistä. Tuntui siltä kuin maa olisi yhtäkkiä sittenkin taas kannatellut.
Silloin päätin, etten tuhlaisi yhtään ainoaa päivää vihaan, katkeruuteen tai itsesääliin. Annoin anteeksi. Lopetin odottamasta korvausta kokemastani. Lopetin tuijotuksen taaksepäin ja käänsin katseeni eteen.
Eilen luin oivallisen ajatuksen: Itsesääli on epäjumalan palvontaa.
Epäjumala tarkoittaa tässä yhteydessä asiaa, joka nousee meille kaiken muun yläpuolelle, kaikista tärkeimmäksi. Asiaa, josta tulee tabu, jota ei saa kyseenalaistaa. Asiaa, jota vaalimme, paapomme, hoivaamme, ruokimme, kuten entisaikojen patsasjumalia.
Luin myös, että itsesääli on ylpeyttä. Se meni jotenkin näin:
Ylpeyden reaktio menestykseen on ylpeillä.
Ylpeyden reaktio kärsimykseen on itsesääli.
Ylpeilijä sanoo: "Ansaitsen ihailua, koska olen saavuttanut niin paljon."
Itsesäälijä sanoo: "Ansaitsen ihailua, koska olen kärsinyt niin paljon."
Itsesääli on tyydyttävää. Ainoa vika siinä on se, että sen karvas myrkky auttaa vain hetken. Lopulta se lamauttaa ja tappaa kaiken elämän tieltään.
Se upottaa suohon, josta kukaan muu ei voi sinua vetää, paitsi sinä itse.
Ja vaikka sen kouristuksesta lopulta pääsisikin, askel eteenpäin on silti otettava itse.
Tuskin millään somekampanjalla saadaan aikaan valtavaa yhteiskunnallista muutosta, joka vaatisi syvien sosiaalisten rakenteiden murtamista. Mutta jos yhtään seuraa uutisia, niin #metoo vaikuttaa poikkeuksellisen tehokkaalta. Esimerkiksi HS ja Yle ovat julkaisseet useita laajoja artikkeleita aiheesta, Raiskauskriisikeskus raportoi, että kampanja on rohkaissut monia tähän saakka vaienneita uhreja soittamaan ja kertomaan kokemuksistaan ensimmäistä kertaa, ja monet miehet ovat julkisesti myöntäneet syyllistyneensä häirintään ja pyytäneet anteeksi (esim. Kirkko ja Kaupunki -lehden kolumnisti). Tällaiset asiat auttavat ihmisiä suoraan ja luovat terveempiä käyttäytymisnormeja. Minusta kampanja on siis erittäin onnistunut.
VastaaPoistaOn totta, että yksilön ei kannata oman etunsa tähden jäädä rypemään uhrin asemaan. Seksuaalisessa ahdistelussa on kuitenkin edelleen kyse sen sallivista yhteiskunnallisista rakenteista. Niitä ei muuteta sillä, että kaikki uhrit ottavat itseään niskasta kiinni.