Silloin, kun kamppailu arjen kanssa on pahimmillaan, kun taistelen sen silpovia hampaita ja repiviä kynsiä vastaan, en ehdi kirjoittaa blogia. Silloin arjenkesytystaitoni eivät ole ollenkaan varmoja. Eikä ole itsestäänselvää, että aina voitan.
Olen hävinnyt monta kertaa. Ainakin hetkeksi.
Olen läsähtänyt lattialle itkemään. Saanut jonkinasteisen hermoromahduksen kassajonossa kiukuttelevien lasten kanssa. Huutanut liian kovaa tarhan edessä. Niin, että saksalaisäidit ovat nyrpistelleet nenäänsä (jolloin lasten sanavarasto on kummasti kasvanut uusilla suomalaisilla kirosanoilla). Kyllä, olen sanonut rumasti. Hyvin rumasti. Haastanut turhaa riitaa miehen kanssa. Olen itkenyt itseni väsymyksestä uneen. Tai nukahtanut tietokoneen ääreeen, kun olisi pitänyt tehdä töitä. Lista on pitkä.
En ole Wonder Woman, vaikka itseäni mielelläni sellaiseksi tsemppaan.
Mutta miehellä on tapana sanoa, että lasku tulee vasta lopussa. Sitten, kun jostain tietystä vaiheesta on menty läpi. Vasta sitten tehdään listaa voitoista ja tappioista.
Ja minä jään lopussa aina voitolle. Koska valitsen niin.
Arjenkesyttäjä on palkintorooli: Vasta sitten, kun olen voittanut, kun vaikeista hetkistä on kulunut tarpeeksi aikaa, kun näen asiat etäisyydeltä, sitten voin laitaa kesyttäjän silinterin päähäni ja poseerata itselleni. Silloin kirjoitan tätä blogia. Silloin esitän itselleni voittajaa.
Ja olen sitä oikeasti.
Ai miksikö? Siksi, että vaikka kaatuisin, nousen aina uudelleen. Pudistelen pölyt, laitan laastarin, oikaisen kruunun ja jatkan matkaa.
Silloin olen oikeasti se uhkarohkea arjenkesyttäjä, en vain esitä sitä. Selviytyjä, jonka tarinaa itselleni kerron. Silloin poimin arjestani ne hetket ja asiat, jotka ovat olleet hyvin. Tai ne, jotka olivat erityisen vaikeita, mutta joista silti selvisin.
Keskityn siihen.
Niin, ei se sankaruus ole sitä, että elää kiiltokuvaelämää. Vaan sitä, että uskaltaa astua kiiltokuvan ulkopuolelle rosoiseen todellisuuteen. Että antaa arjen hiertää hiekkapaperina sileäksi. Tai ainakin antaa sen yrittää - antaen sille samalla kunnon vastusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti